Westruby (10.02.2012 - 08.11.2021)
|
|
Synnyinmaastaan Itävallasta Suomeen muuttanut Westruby on useimmille hieman tuntemattomamman rodun edustaja, mutta luonteeltaan tämä ei eroa muista puoliverisistä juuri ollenkaan. Ruby on kultaakin kalliimpi päättäväisen ja iloisen elämänasenteensa ansiosta, ja ori jaksaa touhuta ihmisen käskyjen alaisena. Orilta löytyy potentiaalia vaativiinkin kouluratsastusluokkiin. Ratsukoulutuksen kasvattitallillaan saanut Ruby on lisäksi ajokoulutettu, ja ori taitaakin valjakkoajon aina vaikealle tasolle asti.
i. Westbound altö, trn, 165cm, evm |
ii. Weston altö, mrn, 165cm, evm |
iii. Waylon altö, trt, 164cm, evm | iie. Lanai altö, m, 166cm, evm |
ie. Marisa altö, rt, 162cm, evm |
iei. Manchego altö, vrt, 164cm, evm |
iee. Nabrina altö, rt, 161cm, evm | ||
e. Fedora altö, prn, 161cm, evm |
ei. Fixious altö, vprn, 163cm, evm |
eii. Finnigan altö, prn, 162cm, evm |
eie. Bandana altö, vrt, 165cm, evm | ee. Galadrielle altö, prn, 160cm, evm |
eei. Gadget altö, km, 164cm, evm |
eee. Dineena altö, tprn, 159cm, evm |
ALTÖ t. Wavellite RE (s. 17.11.2015), tammasta Nádej
ALTÖ o. Zektzerite RE (s. 16.11.2015), tammasta Nocný
ALTÖ o. Zektzerite RE (s. 16.11.2015), tammasta Nocný
i. Westbound on tummanruunikko altösterreichisches warmblut -ori. 165 senttimetriä korkea Westbound on näyttävä kouluhevonen, joka kisaa lähinnä vaativa A -koululuokissa. Hevosen koulutustaso sallisi kisaamisen myös tasoa korkeammissa luokissa, mutta tällä hetkellä orin ratsastaja ei ole tarpeeksi pätevä. Westbound antaa omasta rodustaan erittäin positiivisen kuvan käyttäytyessään mallikelpoisesti niin kisapaikoilla kuin kotioloissa. Ori ei noteeraa edes toisia oreja, elleivät nämä pääse kosketusetäisyydelle. Westboundilla ei ole tällä hetkellä kuin yksi jälkeläinen, sillä useat puoliverikasvattajat karsastavat hieman tuntemattomampaa puoliverorotua, eikä samanrotuisia yksilöitä ole kovin montaa.
ii. Weston on jo edesmennyt altösterreichisches warmblut -ori. Mustanruunikko Weston oli 165 senttimetriä korkea, ja starttasi lähinnä intermediate-luokissa kouluratsastuksessa. Ori kisaura ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla alkaa, sillä hevonen jouduttiin lopettamaan jatkuvien jalkavaivojen takia tämän ollessa iältään vain yhdeksänvuotias. Jalkavaivat olivat lähtöisin orikahakasta, johon Weston otti osaa, ja minkä seurauksena sen toinen etujalka murtui. Jalka ei koskaan parantunut kunnolla, joten ori päätettiin päästää kärsimyksistään. Weston ehti kuitenkin sijoittua muutamia kertoja sekä saada kaksi orijälkeläistä, jotka ovat yhtä mallioreja sekä luonteeltaan että rakenteeltaan kuin näiden isä oli.
iii. Tummanrautias Waylon on 164 senttimetriä korkea altösterreichisches warmblut -rotuinen ori. Koulupainotteinen Waylon starttaa lähinnä vaativa A -tasoisisa koululuokkia, sillä hieman hajamielisellä orilla ei riitä muisti liian vaikeiden liikkeiden suorittamiseen peräjälkeen. Kuitenkin yksittäiset liikkeet esimerkiksi intermediate I -tasolta onnistuvat. Ori saattaa toisinaan olla hieman varomaton ihmisten ja muiden hevosten seurassa, muttei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa teilatessaan peräpäällään hoitajan vahingossa karsinan seinään - ori ei vain täysin tiedä omia ulottuvuuksiaan. Waylonilla on seitsemän jälkeläistä, joista jokainen toimii aktiivisessa kisakäytössä kukin omassa lajissaan.
ie. Marisa on rautias altösterreichisches warmblut -tamma, joka on 162 senttimetriä korkea. Marisa toimi nuoruudessaan lähinnä yksityisellä omistajalla harrasteratsuna, mutta uuden henkilön omistukeen muuttaessaan tammalla alettiin starttaamaan helppoja kouluratsastusluokkia. Tamma onkin saanut jo useamman sijoituksen kasaan, ja hyvin tuulta purjeidensa alle ottanut kisaura tuskin on ihan heti loppumassa. Itävallassa asuvalla Marisalla on tällä hetkellä vain yksi jälkeläinen, jonka tamma sai ensimmäisen omistajansa kanssa. Marisa on kuitenkin alkanut emänä kiinnostamaan useita kilparatsastajia jo rotunsa puolesta, joten tammalle saattaa viimeistään kisauran päätteeksi syntyä varsa jos toinenkin lisää.
e. Fedora on punaruunikko altösterreichisches warmblut -tamma, jolta löytyy säkäkorkeutta 161 senttimetriä. Kuvankaunis Fedora on kuin suoraa kiiltokuvista, ja tamma onkin pärjännyt hyvin näyttelyissä erinomaisen rakenteensa ansiosta. Lähinnä vaunu- ja valjakkohevosena toimiva Fedora kisaa säännöllisen epäsäännöllisesti valjakkoajoa vaikealla tasolla. Lisäksi tamma toimii vaunuhevosena paikallisissa tapahtumissa. Luonteeltaan Fedora on säyseä ja ihmisystävällinen, joten tamman voisi antaa kenen tahansa käsiteltäväksi, kunhan käsittelijä osaisi edes jonkin verran hevoshommia. Fedoralla on tällä hetkellä kaksi aktiivikisauksessa olevaa jälkeläistä, mutta toivon mukaan rodun suosionnousun myötä myös tamman jälkeläismäärä kasvaa.
ei. Fixious on altösterreichisches warmblut -ori, jolta löytyy säkäkorkeutta 163 senttimetriä. Vaaleanpunaruunikko Fixious on Itävallasta lähtöisin oleva ori, joka asuu kuitenkin tällä hetkellä Isossa-Britanniassa kisaten sekä koulu- että valjakkokisoissa. Orin tuntemattomampi rotu on herättänyt kiinnostusta Englannin puoliveripiireissä, ja maahan onkin tuotu useita samanrotuisia hevosia parin viimevuoden aikana. Fixious ei välttämättä ole mikään malliesimerkki kyseisestä rodusta, sillä ori on luonteeltaan tulinen ja äkkipikainen. Arvaamaton se ei kuitenkaan ole, vaan ori infoaa kyllä ihmisiä, jos jokin kiukuttaa. Fixiousta on käytetty sekä oman rotunsa parantamiseen, mutta myös muuhun puoliverijalostukseen, ja orilla on tällä hetkellä kymmenen jälkeläistä.
ee. Galadrielle on punaruunikko altösterreichisches warmblut -tamma, joka toimii tällä hetkellä lähinnä siitoskäytössä lisäten rotunsa määrää. Tasan 160 senttimetriä korkea Galadrielle jäi pois valjakkokisoista reistailevien jalkojen takia ja onkin nyt varhaiseläkkeellä eräällä itävaltalaisella kilparatsastajalla, joka on kovasti mieltynyt tähän harvinaiseen itävaltalaiseen puoliverirotuun. Tamma voitti uransa aikana kahdet valjakkoajon arvokilpailut sekä useita pienempiä kisoja, saaden huomiota aina ulkomaisilta puoliverikasvattajilta asti. Galadriellen jälkeläiset ovat aina olleet haluttua tavaraa tamman rauhallisen ja kuuliaisen luonteen sekä osaavuuden ansiosta. Tammalla on tällä hetkellä seitsemän jälkeläistä, joista kaikki toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti kisakäytössä.
ii. Weston on jo edesmennyt altösterreichisches warmblut -ori. Mustanruunikko Weston oli 165 senttimetriä korkea, ja starttasi lähinnä intermediate-luokissa kouluratsastuksessa. Ori kisaura ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla alkaa, sillä hevonen jouduttiin lopettamaan jatkuvien jalkavaivojen takia tämän ollessa iältään vain yhdeksänvuotias. Jalkavaivat olivat lähtöisin orikahakasta, johon Weston otti osaa, ja minkä seurauksena sen toinen etujalka murtui. Jalka ei koskaan parantunut kunnolla, joten ori päätettiin päästää kärsimyksistään. Weston ehti kuitenkin sijoittua muutamia kertoja sekä saada kaksi orijälkeläistä, jotka ovat yhtä mallioreja sekä luonteeltaan että rakenteeltaan kuin näiden isä oli.
iii. Tummanrautias Waylon on 164 senttimetriä korkea altösterreichisches warmblut -rotuinen ori. Koulupainotteinen Waylon starttaa lähinnä vaativa A -tasoisisa koululuokkia, sillä hieman hajamielisellä orilla ei riitä muisti liian vaikeiden liikkeiden suorittamiseen peräjälkeen. Kuitenkin yksittäiset liikkeet esimerkiksi intermediate I -tasolta onnistuvat. Ori saattaa toisinaan olla hieman varomaton ihmisten ja muiden hevosten seurassa, muttei kuitenkaan tarkoita mitään pahaa teilatessaan peräpäällään hoitajan vahingossa karsinan seinään - ori ei vain täysin tiedä omia ulottuvuuksiaan. Waylonilla on seitsemän jälkeläistä, joista jokainen toimii aktiivisessa kisakäytössä kukin omassa lajissaan.
ie. Marisa on rautias altösterreichisches warmblut -tamma, joka on 162 senttimetriä korkea. Marisa toimi nuoruudessaan lähinnä yksityisellä omistajalla harrasteratsuna, mutta uuden henkilön omistukeen muuttaessaan tammalla alettiin starttaamaan helppoja kouluratsastusluokkia. Tamma onkin saanut jo useamman sijoituksen kasaan, ja hyvin tuulta purjeidensa alle ottanut kisaura tuskin on ihan heti loppumassa. Itävallassa asuvalla Marisalla on tällä hetkellä vain yksi jälkeläinen, jonka tamma sai ensimmäisen omistajansa kanssa. Marisa on kuitenkin alkanut emänä kiinnostamaan useita kilparatsastajia jo rotunsa puolesta, joten tammalle saattaa viimeistään kisauran päätteeksi syntyä varsa jos toinenkin lisää.
e. Fedora on punaruunikko altösterreichisches warmblut -tamma, jolta löytyy säkäkorkeutta 161 senttimetriä. Kuvankaunis Fedora on kuin suoraa kiiltokuvista, ja tamma onkin pärjännyt hyvin näyttelyissä erinomaisen rakenteensa ansiosta. Lähinnä vaunu- ja valjakkohevosena toimiva Fedora kisaa säännöllisen epäsäännöllisesti valjakkoajoa vaikealla tasolla. Lisäksi tamma toimii vaunuhevosena paikallisissa tapahtumissa. Luonteeltaan Fedora on säyseä ja ihmisystävällinen, joten tamman voisi antaa kenen tahansa käsiteltäväksi, kunhan käsittelijä osaisi edes jonkin verran hevoshommia. Fedoralla on tällä hetkellä kaksi aktiivikisauksessa olevaa jälkeläistä, mutta toivon mukaan rodun suosionnousun myötä myös tamman jälkeläismäärä kasvaa.
ei. Fixious on altösterreichisches warmblut -ori, jolta löytyy säkäkorkeutta 163 senttimetriä. Vaaleanpunaruunikko Fixious on Itävallasta lähtöisin oleva ori, joka asuu kuitenkin tällä hetkellä Isossa-Britanniassa kisaten sekä koulu- että valjakkokisoissa. Orin tuntemattomampi rotu on herättänyt kiinnostusta Englannin puoliveripiireissä, ja maahan onkin tuotu useita samanrotuisia hevosia parin viimevuoden aikana. Fixious ei välttämättä ole mikään malliesimerkki kyseisestä rodusta, sillä ori on luonteeltaan tulinen ja äkkipikainen. Arvaamaton se ei kuitenkaan ole, vaan ori infoaa kyllä ihmisiä, jos jokin kiukuttaa. Fixiousta on käytetty sekä oman rotunsa parantamiseen, mutta myös muuhun puoliverijalostukseen, ja orilla on tällä hetkellä kymmenen jälkeläistä.
ee. Galadrielle on punaruunikko altösterreichisches warmblut -tamma, joka toimii tällä hetkellä lähinnä siitoskäytössä lisäten rotunsa määrää. Tasan 160 senttimetriä korkea Galadrielle jäi pois valjakkokisoista reistailevien jalkojen takia ja onkin nyt varhaiseläkkeellä eräällä itävaltalaisella kilparatsastajalla, joka on kovasti mieltynyt tähän harvinaiseen itävaltalaiseen puoliverirotuun. Tamma voitti uransa aikana kahdet valjakkoajon arvokilpailut sekä useita pienempiä kisoja, saaden huomiota aina ulkomaisilta puoliverikasvattajilta asti. Galadriellen jälkeläiset ovat aina olleet haluttua tavaraa tamman rauhallisen ja kuuliaisen luonteen sekä osaavuuden ansiosta. Tammalla on tällä hetkellä seitsemän jälkeläistä, joista kaikki toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti kisakäytössä.
KRJ kouluratsastus (sijoituksia 40 kpl)
24.07.2014 Hysteria, 1. intermediate I, 1/40 21.07.2014 Hysteria, 1. intermediate I, 1/40 15.07.2014 Hysteria, 1. intermediate I, 3/40 20.06.2014 Hysteria, 1. intermediate I, 3/40 14.05.2014 Brasshill Shore, 7. vaativa A, 1/30 13.05.2014 Brasshill Shore, 7. vaativa A, 4/30 10.05.2014 Solo, 3. intermediate I, 3/30 28.03.2014 Solo, 2. vaativa A, 4/40 26.03.2014 Solo, 3. intermediate I, 4/22 26.03.2014 Solo, 2. vaativa A, 1/40 25.03.2014 Solo, 3. intermediate I, 1/22 24.07.2013 Riiviöt, 4. vaativa A, 5/50 19.06.2013 Taavila, 8. vaativa A, 6/39 19.06.2013 Taavila, 7. vaativa A, 2/39 17.06.2013 Taavila, 8. vaativa A, 6/39 01.06.2013 Suprant, 3. vaativa A, 2/30 30.05.2013 Suprant, 3. vaativa A, 1/30 26.05.2013 Suprant, 3. vaativa A, 4/30 12.05.2013 Akileya, 2. vaativa A, 4/30 10.05.2013 Suprant, 2. vaativa A, 6/50 02.05.2013 Akileya, 1. vaativa A, 1/30 30.04.2013 Taavila, 8. vaativa A, 2/50 28.04.2013 Taavila, 7. vaativa A, 1/50 28.04.2013 Suprant, 4. intermediate I, 3/48 28.04.2013 Akileya, 1. vaativa A, 2/30 24.04.2013 Suprant, 2. vaativa A, 2/50 23.04.2013 Suprant, 2. vaativa A, 2/50 21.04.2013 Akileya, 4. intermediate I, 5/40 20.04.2013 Akileya, 2. vaativa A, 2/40 15.04.2013 Suprant, 4. intermediate I, 4/50 09.04.2013 Koston, 5. vaativa A, 5/50 09.04.2013 Taavila, 7. vaativa A, 3/50 07.04.2013 Fiktio, 5. vaativa B, 1/40 07.04.2013 Ikirouta, 5. intermediate I, 4/30 06.04.2013 Ikirouta, 5. intermediate I, 3/30 05.04.2013 Akileya, 4. intermediate I, 2/30 05.04.2013 Taavila, 8. vaativa A, 2/50 05.04.2013 Carbonara, 2. vaativa A, 3/30 01.04.2013 Energia, 5. intermediate I, 3/30 30.03.2013 Raivio, 8. vaativa A, 4/40 |
VVJ valjakkoajo (sijoituksia 40 kpl)
13.05.2014 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 4/19 (y) 07.05.2014 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 1/19 (y) 06.05.2014 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 4/19 (y) 29.03.2014 Sigma, 6. vaikea yhdistetty, 1/8 (p) 10.03.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/8 (p) 09.03.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/8 (p) 07.03.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/8 (p) 23.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 22.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 21.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 20.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 19.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/4 (p) 18.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 17.02.2014 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/4 (p) 20.07.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/7 (p) 15.07.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/7 (p) 13.07.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/7 (p) 03.07.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/13 (p) 02.07.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 2/13 (p) 29.06.2013 Duren, 9. vaikea yhdistetty, 1/17 (y) 28.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 3/13 (p) 27.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 3/13 (p) 24.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/13 (p) 14.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 3/13 (p) 12.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 1/13 (p) 10.06.2013 Fiktio, 6. vaikea yhdistetty, 3/13 (p) 24.05.2013 Breandan, 3. vaikea yhdistetty, 4/25 (y) 22.05.2013 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 3/32 (y) 15.05.2013 Breandan, 3. vaikea yhdistetty, 5/25 (y) 13.05.2013 Breandan, 6. vaikea yhdistetty, 3/17 (p) 12.05.2013 Duren, 10. vaikea yhdistetty, 2/28 (y) 06.05.2013 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 1/40 (y) 01.05.2013 Fiktio, 3. vaikea yhdistetty, 4/40 (y) 11.04.2013 Breandan, 3. vaikea yhdistetty, 5/30 (y) 09.04.2013 Fiktio, 5. vaikea yhdistetty, 1/30 (y) 08.04.2013 Fiktio, 5. vaikea yhdistetty, 1/30 (y) 08.04.2013 Breandan, 3. vaikea yhdistetty, 1/30 (y) 08.04.2013 Riihen ponitalli, 5. vaikea yhdistetty, 4/30 (y) 06.04.2013 Riihen ponitalli, 5. vaikea yhdistetty, 3/30 (y) 03.04.2013 Fiktio, 5. vaikea yhdistetty, 5/30 (y) |
25.05.2016 - Tänään harjoittelin parivaljakkoajoa minulle entuudestaan tuntemattoman valmentajan opeissa hevosinani kaksi altösterreichisches warmblut -oria, Westruby ja Jedový Zub. Alkuverryttelyiksi valmentajamme määräsi meidät tekemään paljon siirtymisiä sekä pysähdyksiä ja olipa joukossa myös muutamia peruutuksia. Pelkästään Westrubyn kanssa homma olisi toiminut kuin unelma, mutta Jedový oli ensimmäisiä kertoja parivaljakossa, eikä oikein tiennyt miten päin kulkea. Tämän epävarmuus näkyikin lähinnä peruutuksissa, kun taas eteenpäin se osasi kulkea, vaikka yrittikin välillä painautua Westrubyn kylkeen kiinni, mistä toinen ori ei liiemmin pitänyt. Jedový kuitenkin alkoi hetki hetkeltä rentoutua, ja kun toistimme asioita ja teimme mahdollisimman monipuolisesti erilaisia harjoituksia, alkoi parivaljakkoni löytää yhteisen sävelen. Valmentajamme oli suunnitellut meille tarkkuusajoon pohjautuvan harjoitusohjelman, jossa yhdistyisi myös jonkin verran kouluosuus. Kartioiden avulla rakennettuja portteja, puomeista kasattuja kujia sekä aukeita alueita kouluosuuksille - tätä olisi seuraavaksi luvassa, ja täytyy kyllä myöntää, että hieman jännitti lähteä pitkästä aikaa valmentautumaan valjakkoajossa. Etenkin kun toinen hevosista on kokematon parivaljakossa ja se, jolla siitä on kokemusta, on kisannut lajissa viimeksi pari vuotta sitten.
Kehotin valjakon raviin ja kumpikin hevosista liikkui oikein sulavasti ja hyvässä sovussa. Pujottelimme aluksi muutamat portit lävitse, eikä tässä nopeudessa ollut mitään haastetta, vaan vaunut sujuivat hyvin jokaiselle esteelle. Puomikuja oli rakennettu juuri ja juuri kärryjen levyiseksi, ja 90 asteen käännöksessä hevoset joutuivat kääntymään lähes paikoillaan, jotta valjakko pysyisi puomien sisäpuolella. Onnekseni hevoset kuuntelivat tarkasti ääni ja ohjasapujani, joten tehtävä onnistui, joskin melko hitaalla ajalla. Seuraavaksi kehotin hevoset laukkaan napakalla maiskautuksella ja ohitimme jälleen muutamat portit. Yhdelle niistä teimme hieman huonon lähestymisen, joten kartio kaatui nurin. Normaalissa kisatilanteessa kartioiden päällähän on normaalisti pienet pallot, joiden tippumisesta saa virhepisteitä, mutta tällä kertaa emme alkaneet hifistellä, vaan menimme pelkästään kartioiden avulla. Laukkasimme kentän pitkän sivun loppuun, minkä jälkeen pysäytin valjakon vauhdikkaasti ja käskin niitä peruuttamaan. Westruby peruutti kuuliaisesti, mutta malttoi mielensä ja hidasti hieman tempoa, jotta myös parivaljakoissa kokemattomampi Jedový pysyisi menossa mukana. Käännyimme suoraan peruutuksesta voltille ravissa, minkä jälkeen oli edessä vielä pari kartioporttia. Tämän jälkeen toistimme saman harjoituksen, mutta vain peilikuvana, minkä jälkeen teimme tehokkaat loppujäähdyttelyt. Valmentaja oli varsin tyytyväinen suoritukseemme, kuulemma tästä voi vielä hyvä tulla. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka tandemvaljakkoa, kun tämä luonnistui lopulta näinkin hyvin!
09.01.2016 - Parin päivän ajan täällä on ollut ihan superkovat pakkaslukemat ja korkeimmillaan pakkanen paukkui lähes -35 asteen verran, joten hevosten raskas liikutus on pitänyt suosiolla jättää vähemmäksi, jotteivat hevosten keuhkot rasitu pakkasen takia. Tänään pakkanen laski kuitenkin jo noin -15 asteeseen, joten päätimme vanhan ystäväni, serkkuni ja tallimestarin kanssa lähteä maastoon isommalla porukalla selkeän sään vauhdittamana. Itse nappasin ratsukseni Durantin ja tallimestarimme Pirita valikoi ratsukseen vasta viime vuoden lopulla talliin muuttaneen Veuvelicious-orin. Serkkuni Janna oli kuin pikkulapsi karkkikaupassa antaessani hänelle vapaat kädet hevosen valitsemisessa, ja ehdimmekin lähes harjata omat hevosemme valmiiksi hänen etsiessään mieluista ratsua. Lopulta hän pitkän pohdinnan jälkeen valitsi ratsukseen trakehner-ori Koparionin, upean rautiaan esteorin, joka on niittänyt menestystä aina 150 senttimetrin esteluokista asti. Tallille oli myös eilisiltana saapunut erikoislaatuinen vieras pitkäaikaisen ystäväni, Emilian, saavuttua parin päivän visiitille. Otimme tietysti innokkaan hevosnaisen mukaamme, vaikka etelän lähes plussakeleistä tulevalle naiselle ei meinannut ensin löytyä sopivia tamineita, mutta onnistuin kaivelemaan hänelle vanhat mutta kuitenkin yhä käyttökelpoiset talvikamppeet, joita oli säilytetty taloni vintillä juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen. Emilialla oli sama pulma kuin Jannalla, mutta vannoutuneella harvinaisten hevosten ihailijana valinta ei loppupeleissä ollut haastava hänen huomatessaan altösterreichisches warmblut -rotuisen Westruby-orin.
Minä ja Pirita olimme hoitaneet hevosemme jo lähes lähtökuosiin, ja Durant oli jo innosta soikeana lähdössä liikkeelle. Veuvelicious puolestaan nuokkui laiskan oloisesti paikoillaan, eikä sitä tuntunut ensinnäkään kiinnostaa pieni ratsastuslenkki, vaikka olikin ollut vähäisellä liikutuksella jo useamman päivän. Olimme varustaneet hevosemme ratsastusloimilla, jotka lämmittäisivät lyhytkarvaisia kavereitamme, eli mahdollinen tuulikaan ei pääsisi yllättämään. Tällä hetkellä sää näytti kuitenkin selkeältä ja kirkkaalta, eli luvassa olisi siis mitä parhain maastoilukeli. Janna ja Emilia saivat myös pienellä avustuksella hoidettua Koparionin ja Westrubyn varsin sukkelasti, ja pääsimme pian lähtöön. Talutimme hevoset peräkanaa pihalle ja kapusimme satuloihin vuoron perään pienen korokkeen päältä säästääksemme hevosten selkiä ja satuloita kulumiselta. Järjestäydyimme jo tallipihalla sievään jonoon, jota johti Pirita Veuveliciousin kanssa. Durant oli tänään sen verran vauhdikkaalla päällä, että se olisi varmasti johtanut letkaa sen verran nopeatempoisesti, että heikompaa olisi jo hirvittänyt, eli jättäydyin sen kanssa suosiolla toiseksi. Emilia seurasi meitä kolmantena Westrubyn selässä ja perää piti Janna Koparionilla. Lähdimme leppoisasti tallipihasta kävellen ja suuntasimme Piritan johdolla rauhallisille metsäteille, joilla ei ollut juuri muuta liikennettä kuin tallin omat ratsukot.
Veuvelicious oli varsin tyytyväinen saadessaan kävellä pitkiä pätkiä ilman turhaa hoputtelua, mutta sen perässä tuleva Durant olisi halunnut jo hieman vauhdikkaampaa menoa. Oma ratsuni joutui kuitenkin pettymään, sillä teimme matkaa lähinnä käynnissä, mutta olimme suunnitelleet ottavamme ainakin pari ravipätkää tien suorilla osuuksilla. Westruby ja Koparion tulivat lauhkeasti meidän perässämme, eikä kumpikaan näyttänyt yhtyvän oman ratsuni intoiluun. Päästessään viimein raville Durant kiihdytti aluksi oikein kunnolla, mutta koska olin varautunut orin spurttiin, sain tämän hillittyä nopeasti ja hidastettua vauhtia. Ori yritti pari kertaa ohittaa edessä jopa hieman laiskanoloisesti liikkuvan Veuveliciousin, mutta tyytyi kuitenkin hieman pettyneenä kulkemaan sen vanavedessä. Perässämme tuleva Westruby kuunteli tarkkaavaisesti Emilian antamia apuja, ja ori saikin jatkuvasti rapsutuksia ja ylitsevuotavia kehuja pehmeiden liikkeittensä ja rauhallisen luonteensa ansiosta. Perää pitävä Koparion yllätti Jannan raville siirtyessämme pienellä syöksyllä eteenpäin, mutta ennen kuin ratsastaja ehti tehdä mitään, oli ori jo asettunut aloilleen ja ravasi rennosti edessä kulkevan itävaltalaistuonnin perässä.
Noin puolentoista tunnin lenkin jälkeen olimme jo viittä vaille takaisin tallipihassa. Durantin vuoksi olimme myös hieman laukanneet vähälumisella pellolla, ja pihaan saapuessaan ori ei olisi voinut olla tyytyväisemmän näköinen saadessaan päästellä höyryjä. Veuvelicious ei ollut juuri saanut lisäpuhtia matkan aikana, mutta se tuntui kuitenkin olevan varsin tyytyväinen päästessään vähän jaloittelemaan. Karsinan lämpö ja kohta tuleva päiväruoka olivat kuitenkin enemmän Vertin mieleen. Emilia ja Westruby olivat innostunut jopa hieman kisailemaan meitä vastaan pellolla ollessamme, mutta tasan kerran vauhtia lisännyt Koparion oli tyytynyt rauhallisempaan menoon. Emme kuitenkaan antaneet hevostemme juosta itseään hikeen, vaan olimme ottaneet vain lyhyen, hieman yli parinkymmenen metrin pituisen pätkän pellon lävitse. Tallissa saimme ensitekijöiksemme riisua lämpimiä talvikamppeitamme, sillä tallin lämmössä alkoi tulla jo kuuma ne päällä ollessa. Orit seisoivat kukin tyytyväisenä karsinoissaan hoidettavana ja ruokailua odottaen. Durant oli ainoa, joka oli saanut itsensä hieman hikiseksi intoilullaan, joten se oli myös ainoa, joka sai talliloimen päällensä. Orin mielestä senkin kapistuksen olisi voinut jättää pois, sillä eihän niin iso ja karski hevonen mitään vilttejä kaipaa!
22.11.2015 - Westrubylle on ollut pitkään toiveissa jälkeläisiä, ja kun sain talliin ostettua Branwen Farmilta kaksi Westrubyn kanssa samanrotuista tammaa, oli aika teettää varsoja! Molemmat varsat syntyivät noin marraskuun puolivälissä vain päivän erolla, ja ensimmäisenä maailmaan oli putkahtanut Nocný-tamman tummanvärinen orivarsa, joka syntyi kuudestoista päivä. Ori oli heti synnyttyään oikein pirtsakka ja eläväinen hevonen, jonka emä piti vilkkaalle pienokaiselleen kuitenkin tarpeen vaatiessa kuria. Nocnýlle tämä oli jo toinen varsa, joten se tiesi miten homma toimii, eikä emää tarvinnut auttaa esimerkiksi varsonnassa millään tavalla. Zektzeriteksi nimetty orivarsa aiheutti aluksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä ollessaan haluton juomaan emältään, mutta emän kannustamana se kuitenkin kiinnostui lopulta ruokailusta. Seitsemästoista päivä oli Nádejin vuoro varsoa, ja tällä kertaa sieltä syntyi kaunis, väriltään myöskin varsin tumma tamma. Nádej-emälle tämä oli ensimmäinen jälkeläinen, joten sitä pidettiin Nocnýä tarkemmin silmällä. Valvonnasta huolimatta tamma oli onnistunut varsomaan ensimmäisen jälkeläisensä kaikkien katseilta salassa, ja seuraavalla tarkistuskerralla ruunikon emän vierellä makasi vastasyntynyt varsa, jota tyytyväinen tamma putsasi rauhallisin, mutta varmoin ottein. Tammavarsa nimettiin Wavelliteksi, ja tämä syntyessään varsin heiveröisen näköinen neitokainen osoitti kuitenkin mahdotonta tahdonvoimaa kammetessaan itsensä erittäin nopeasti pystyyn. Parin päivän sisällä kumpikin varsa pääsivät haistelemaan emiensä kanssa hieman ulkoilmaa, mutta kovimpien pakkasten aikana ne pidettiin sisällä. Myöhemmin kummatkin tammat varsoineen olisi tarkoitus siirtää lämmitettyyn pihattoon, jossa hevosilla olisi karsinoihin verrattuna enemmän liikkumatilaa. Jälkeläisten myötä Westruby-ori on nyt askelta lähempänä laatuarvosteluita, kun jälkeläisnäytöiksi kaivatut varsat ovat syntyneet.
10.02.2012 - Omistukseeni muutti upeavärinen altösterreichisches warmblut -ori Westruby, jolla on potentiaalia vaativiin koulu- ja valjakkoluokkiin jo menestyneen ja osaavan sukunsa puolesta. Ori on osoittanut hallitsevansa hommat niin koulu- kuin valjakkoradoilla, ja toivon mukaan orista tuleekin menestynyt kisahevonen. Rubyn kanssa tähdätään pidemmällä tähtäimellä laatuarvosteluihin, mutta ensin orille pyritään saamaan 40-50 sijoitusta KRJ:n alaisista kouluratsastuskilpailuista, sekä parikymmentä sijoitusta valjakkoajosta. Olen aina ollut parantumaton intoilija, mitä tulee harvinaisiin hevosrotuihin, joten myös tätä vanhaa itävaltalaista puoliveristä piti saada talliin. Ulkomuodoltaanhan kyseinen rotu ei juuri eroa muista, suosituimmista puoliverikantakirjoista, mutta onhan se hienoa saada sanoa omistavansa hevosen, jonka rotu on niinkin hankala lausua kuin altösterreichisches warmblut. Westrubyn lisäksi tulevaisuudessa on mahdollisesti tulossa myös pari muuta samanrotuista hevosta talliin, kunhan saan ensin tutustua tähän yksilöön kaikessa rauhassa.
Kehotin valjakon raviin ja kumpikin hevosista liikkui oikein sulavasti ja hyvässä sovussa. Pujottelimme aluksi muutamat portit lävitse, eikä tässä nopeudessa ollut mitään haastetta, vaan vaunut sujuivat hyvin jokaiselle esteelle. Puomikuja oli rakennettu juuri ja juuri kärryjen levyiseksi, ja 90 asteen käännöksessä hevoset joutuivat kääntymään lähes paikoillaan, jotta valjakko pysyisi puomien sisäpuolella. Onnekseni hevoset kuuntelivat tarkasti ääni ja ohjasapujani, joten tehtävä onnistui, joskin melko hitaalla ajalla. Seuraavaksi kehotin hevoset laukkaan napakalla maiskautuksella ja ohitimme jälleen muutamat portit. Yhdelle niistä teimme hieman huonon lähestymisen, joten kartio kaatui nurin. Normaalissa kisatilanteessa kartioiden päällähän on normaalisti pienet pallot, joiden tippumisesta saa virhepisteitä, mutta tällä kertaa emme alkaneet hifistellä, vaan menimme pelkästään kartioiden avulla. Laukkasimme kentän pitkän sivun loppuun, minkä jälkeen pysäytin valjakon vauhdikkaasti ja käskin niitä peruuttamaan. Westruby peruutti kuuliaisesti, mutta malttoi mielensä ja hidasti hieman tempoa, jotta myös parivaljakoissa kokemattomampi Jedový pysyisi menossa mukana. Käännyimme suoraan peruutuksesta voltille ravissa, minkä jälkeen oli edessä vielä pari kartioporttia. Tämän jälkeen toistimme saman harjoituksen, mutta vain peilikuvana, minkä jälkeen teimme tehokkaat loppujäähdyttelyt. Valmentaja oli varsin tyytyväinen suoritukseemme, kuulemma tästä voi vielä hyvä tulla. Seuraavaksi voisi kokeilla vaikka tandemvaljakkoa, kun tämä luonnistui lopulta näinkin hyvin!
09.01.2016 - Parin päivän ajan täällä on ollut ihan superkovat pakkaslukemat ja korkeimmillaan pakkanen paukkui lähes -35 asteen verran, joten hevosten raskas liikutus on pitänyt suosiolla jättää vähemmäksi, jotteivat hevosten keuhkot rasitu pakkasen takia. Tänään pakkanen laski kuitenkin jo noin -15 asteeseen, joten päätimme vanhan ystäväni, serkkuni ja tallimestarin kanssa lähteä maastoon isommalla porukalla selkeän sään vauhdittamana. Itse nappasin ratsukseni Durantin ja tallimestarimme Pirita valikoi ratsukseen vasta viime vuoden lopulla talliin muuttaneen Veuvelicious-orin. Serkkuni Janna oli kuin pikkulapsi karkkikaupassa antaessani hänelle vapaat kädet hevosen valitsemisessa, ja ehdimmekin lähes harjata omat hevosemme valmiiksi hänen etsiessään mieluista ratsua. Lopulta hän pitkän pohdinnan jälkeen valitsi ratsukseen trakehner-ori Koparionin, upean rautiaan esteorin, joka on niittänyt menestystä aina 150 senttimetrin esteluokista asti. Tallille oli myös eilisiltana saapunut erikoislaatuinen vieras pitkäaikaisen ystäväni, Emilian, saavuttua parin päivän visiitille. Otimme tietysti innokkaan hevosnaisen mukaamme, vaikka etelän lähes plussakeleistä tulevalle naiselle ei meinannut ensin löytyä sopivia tamineita, mutta onnistuin kaivelemaan hänelle vanhat mutta kuitenkin yhä käyttökelpoiset talvikamppeet, joita oli säilytetty taloni vintillä juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen. Emilialla oli sama pulma kuin Jannalla, mutta vannoutuneella harvinaisten hevosten ihailijana valinta ei loppupeleissä ollut haastava hänen huomatessaan altösterreichisches warmblut -rotuisen Westruby-orin.
Minä ja Pirita olimme hoitaneet hevosemme jo lähes lähtökuosiin, ja Durant oli jo innosta soikeana lähdössä liikkeelle. Veuvelicious puolestaan nuokkui laiskan oloisesti paikoillaan, eikä sitä tuntunut ensinnäkään kiinnostaa pieni ratsastuslenkki, vaikka olikin ollut vähäisellä liikutuksella jo useamman päivän. Olimme varustaneet hevosemme ratsastusloimilla, jotka lämmittäisivät lyhytkarvaisia kavereitamme, eli mahdollinen tuulikaan ei pääsisi yllättämään. Tällä hetkellä sää näytti kuitenkin selkeältä ja kirkkaalta, eli luvassa olisi siis mitä parhain maastoilukeli. Janna ja Emilia saivat myös pienellä avustuksella hoidettua Koparionin ja Westrubyn varsin sukkelasti, ja pääsimme pian lähtöön. Talutimme hevoset peräkanaa pihalle ja kapusimme satuloihin vuoron perään pienen korokkeen päältä säästääksemme hevosten selkiä ja satuloita kulumiselta. Järjestäydyimme jo tallipihalla sievään jonoon, jota johti Pirita Veuveliciousin kanssa. Durant oli tänään sen verran vauhdikkaalla päällä, että se olisi varmasti johtanut letkaa sen verran nopeatempoisesti, että heikompaa olisi jo hirvittänyt, eli jättäydyin sen kanssa suosiolla toiseksi. Emilia seurasi meitä kolmantena Westrubyn selässä ja perää piti Janna Koparionilla. Lähdimme leppoisasti tallipihasta kävellen ja suuntasimme Piritan johdolla rauhallisille metsäteille, joilla ei ollut juuri muuta liikennettä kuin tallin omat ratsukot.
Veuvelicious oli varsin tyytyväinen saadessaan kävellä pitkiä pätkiä ilman turhaa hoputtelua, mutta sen perässä tuleva Durant olisi halunnut jo hieman vauhdikkaampaa menoa. Oma ratsuni joutui kuitenkin pettymään, sillä teimme matkaa lähinnä käynnissä, mutta olimme suunnitelleet ottavamme ainakin pari ravipätkää tien suorilla osuuksilla. Westruby ja Koparion tulivat lauhkeasti meidän perässämme, eikä kumpikaan näyttänyt yhtyvän oman ratsuni intoiluun. Päästessään viimein raville Durant kiihdytti aluksi oikein kunnolla, mutta koska olin varautunut orin spurttiin, sain tämän hillittyä nopeasti ja hidastettua vauhtia. Ori yritti pari kertaa ohittaa edessä jopa hieman laiskanoloisesti liikkuvan Veuveliciousin, mutta tyytyi kuitenkin hieman pettyneenä kulkemaan sen vanavedessä. Perässämme tuleva Westruby kuunteli tarkkaavaisesti Emilian antamia apuja, ja ori saikin jatkuvasti rapsutuksia ja ylitsevuotavia kehuja pehmeiden liikkeittensä ja rauhallisen luonteensa ansiosta. Perää pitävä Koparion yllätti Jannan raville siirtyessämme pienellä syöksyllä eteenpäin, mutta ennen kuin ratsastaja ehti tehdä mitään, oli ori jo asettunut aloilleen ja ravasi rennosti edessä kulkevan itävaltalaistuonnin perässä.
Noin puolentoista tunnin lenkin jälkeen olimme jo viittä vaille takaisin tallipihassa. Durantin vuoksi olimme myös hieman laukanneet vähälumisella pellolla, ja pihaan saapuessaan ori ei olisi voinut olla tyytyväisemmän näköinen saadessaan päästellä höyryjä. Veuvelicious ei ollut juuri saanut lisäpuhtia matkan aikana, mutta se tuntui kuitenkin olevan varsin tyytyväinen päästessään vähän jaloittelemaan. Karsinan lämpö ja kohta tuleva päiväruoka olivat kuitenkin enemmän Vertin mieleen. Emilia ja Westruby olivat innostunut jopa hieman kisailemaan meitä vastaan pellolla ollessamme, mutta tasan kerran vauhtia lisännyt Koparion oli tyytynyt rauhallisempaan menoon. Emme kuitenkaan antaneet hevostemme juosta itseään hikeen, vaan olimme ottaneet vain lyhyen, hieman yli parinkymmenen metrin pituisen pätkän pellon lävitse. Tallissa saimme ensitekijöiksemme riisua lämpimiä talvikamppeitamme, sillä tallin lämmössä alkoi tulla jo kuuma ne päällä ollessa. Orit seisoivat kukin tyytyväisenä karsinoissaan hoidettavana ja ruokailua odottaen. Durant oli ainoa, joka oli saanut itsensä hieman hikiseksi intoilullaan, joten se oli myös ainoa, joka sai talliloimen päällensä. Orin mielestä senkin kapistuksen olisi voinut jättää pois, sillä eihän niin iso ja karski hevonen mitään vilttejä kaipaa!
22.11.2015 - Westrubylle on ollut pitkään toiveissa jälkeläisiä, ja kun sain talliin ostettua Branwen Farmilta kaksi Westrubyn kanssa samanrotuista tammaa, oli aika teettää varsoja! Molemmat varsat syntyivät noin marraskuun puolivälissä vain päivän erolla, ja ensimmäisenä maailmaan oli putkahtanut Nocný-tamman tummanvärinen orivarsa, joka syntyi kuudestoista päivä. Ori oli heti synnyttyään oikein pirtsakka ja eläväinen hevonen, jonka emä piti vilkkaalle pienokaiselleen kuitenkin tarpeen vaatiessa kuria. Nocnýlle tämä oli jo toinen varsa, joten se tiesi miten homma toimii, eikä emää tarvinnut auttaa esimerkiksi varsonnassa millään tavalla. Zektzeriteksi nimetty orivarsa aiheutti aluksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä ollessaan haluton juomaan emältään, mutta emän kannustamana se kuitenkin kiinnostui lopulta ruokailusta. Seitsemästoista päivä oli Nádejin vuoro varsoa, ja tällä kertaa sieltä syntyi kaunis, väriltään myöskin varsin tumma tamma. Nádej-emälle tämä oli ensimmäinen jälkeläinen, joten sitä pidettiin Nocnýä tarkemmin silmällä. Valvonnasta huolimatta tamma oli onnistunut varsomaan ensimmäisen jälkeläisensä kaikkien katseilta salassa, ja seuraavalla tarkistuskerralla ruunikon emän vierellä makasi vastasyntynyt varsa, jota tyytyväinen tamma putsasi rauhallisin, mutta varmoin ottein. Tammavarsa nimettiin Wavelliteksi, ja tämä syntyessään varsin heiveröisen näköinen neitokainen osoitti kuitenkin mahdotonta tahdonvoimaa kammetessaan itsensä erittäin nopeasti pystyyn. Parin päivän sisällä kumpikin varsa pääsivät haistelemaan emiensä kanssa hieman ulkoilmaa, mutta kovimpien pakkasten aikana ne pidettiin sisällä. Myöhemmin kummatkin tammat varsoineen olisi tarkoitus siirtää lämmitettyyn pihattoon, jossa hevosilla olisi karsinoihin verrattuna enemmän liikkumatilaa. Jälkeläisten myötä Westruby-ori on nyt askelta lähempänä laatuarvosteluita, kun jälkeläisnäytöiksi kaivatut varsat ovat syntyneet.
10.02.2012 - Omistukseeni muutti upeavärinen altösterreichisches warmblut -ori Westruby, jolla on potentiaalia vaativiin koulu- ja valjakkoluokkiin jo menestyneen ja osaavan sukunsa puolesta. Ori on osoittanut hallitsevansa hommat niin koulu- kuin valjakkoradoilla, ja toivon mukaan orista tuleekin menestynyt kisahevonen. Rubyn kanssa tähdätään pidemmällä tähtäimellä laatuarvosteluihin, mutta ensin orille pyritään saamaan 40-50 sijoitusta KRJ:n alaisista kouluratsastuskilpailuista, sekä parikymmentä sijoitusta valjakkoajosta. Olen aina ollut parantumaton intoilija, mitä tulee harvinaisiin hevosrotuihin, joten myös tätä vanhaa itävaltalaista puoliveristä piti saada talliin. Ulkomuodoltaanhan kyseinen rotu ei juuri eroa muista, suosituimmista puoliverikantakirjoista, mutta onhan se hienoa saada sanoa omistavansa hevosen, jonka rotu on niinkin hankala lausua kuin altösterreichisches warmblut. Westrubyn lisäksi tulevaisuudessa on mahdollisesti tulossa myös pari muuta samanrotuista hevosta talliin, kunhan saan ensin tutustua tähän yksilöön kaikessa rauhassa.